Kodittomien kaupunki kpl 33-34

Kpl 33

Manju oli niin onnellinen,sillä Lilja oli päättänyt jäädä heidän luokseen, ja Han oli vihdoin parantumassa. Han olisi mieluiten palannut kotiin itäisille saarille, mutta isä oli laittanut viestin jossa hän sanoi, että naapurit eivät pitäisi hänen tulostaan. Matsendrakaan ei halunnut Hanin lähtevän,sillä hän tiesi myrkyllisistä väreistä joita oli käytetty laivojen maalaamiseen. Myrkyt joutuisivat takaisin veteen,kun simpukoita viljeltäisiin samoissa mudissa.

Kpl 34

Lilja mietti Sassan tapaamista uudelleen, mutta ajatus tuntui hänestä vastenmieliseltä. Sassa oli kuitenkin ainoa, joka voisi kertoa Liljalle kuka hänen isänsä on. Liljan mielestä Sassalla oli syy olla luokkaantunut,sillä ainoastaan Matsendra oli käynyt tapaamassa häntä,ja auttanut häntä käymään läpi aineistoa,jota hän oli kerännyt jo vuosia. Lilja oli kuitenkin sitä mieltä että Sassa on hänen tätinsä, ja hänen oikea äitinsä oli kala.

Kirja on mielestäni ihan hyvä! Vaikka välillä se tuntuu hiukan tylsältä,ja että joka kappaleessa kerrataan samoja asioita, Mutta silti tykkään lukea sitä ja luen kirjan mielelläni loppuun asti !

(Teksti: Veera.R)

Kodittomien Kaupunki kpl 31-32

kpl 31

Lilja kirjoittaa äidilleen Jyväskylään sähköpostiviestiä, jossa hän kertoo Sassan uudelleen näkemisestä. Liljasta tuntuu niin kamalalta, että hänen on pakko kysyä vanhemmiltaan miksi he eivät ole koskaan kertoneet, että Sassa on hänen oikea äitinsä?

 Lilja kertoo, että hän, Manju ja Matsendra olivat matkustaneet saarelle, jolla Sassa asuu. Kun Sassa oli huomannut Liljan, Manjun ja Matsendran saarella, hän oli ensin melkein ampunut heitä, mutta päästänyt heidät kuitenkin sisälle. Lilja arveli, että talvella Sassan talossa täytyi olla kylmä. Talon seiniä koristi tuhannet kultaiset ja hopeiset pyhimystaulut.

 Sassa oli epäilevä Liljaa, Manjua ja Matsendraa kohtaan, mutta kun Matsendra alkoi kysellä Sassalta kaikesta minkä kanssa hän on tehnyt töitä, Sassa muuttui ystävällisemmäksi. Lilja epäilee, että Sassa ei ollut ihan terve, koska välillä hän yski hirveästi ja oli muutenkin hieman omituinen.

 Lilja ja Manju lähtivät kiertelemään Sassan taloa ja tulivat keittiöön, joka oli todella siivouksen tarpeessa. Kattilan reunalla tasapainotteli hiiri, joka yritti työntää kuononsa ruokaan, tipahtamatta kattilaan. Laatikoissa oli ruokaa, jota ei kukaan söisi vaikka olisi nälkään kuolemaisillaan.

 Pian Sassa alkoi huhuilla ja tuijotella sinne tänne etsien Liljaa. Lilja vetäytyi hieman taaksepäin, mutta Sassa ojensi kätensä ja silitteli Liljan tukkaa. Sassa halusi, että Lilja olisi selittänyt miksi hän tuli Helsinkiin. Lilja kertoi, että hän karkasi Hesinkiin etsimään Sassaa.

kpl 32

Liljan vanhemmat vastaavat Liljan lähettämään sähköpostiin. Vanhemmat selittävät sähköpostissa miten kaikki oikeasti meni.

  Kun Lilja oli kolme kuukautta vanha, niin Helsinkiin oli iskenyt raju myrsky. Sassa oli lähtenyt omille teilleen ja jättänyt Liljan yksin vaunuihin parvekkeelle. Vähän ajan kuluttua oli alkanut tuulla rajusti ja vettä oli tullut tulvimalla. Vanhemmat olivat juosseet soittamaan Sassan ovikelloa, mutta kukaan ei vastannut. Kun vanhemmat olivat päässeet Sassan taloon, niin pihalta oli kuulunut valtavaa pauhua ja talo alkoi vavista. Vanhemmat ryntäsivät parvekkeelle, mutta se oli tyhjä. Kauempana puun alla kellui lastenvaunut ja Lilja oli niissä. Aalto vetäytyi parveketta kohti ja äiti oli saanut liljan makuupussin nauhoista otteen viime sekunneilla.

  Kun myrsky laantui, niin ihmisiä alettiin evakuoida pois Helsingistä. Lilja ja vanhemmat kuljetettiin Jyväskylään. Sassasta ei kuulunut mitään, eivätkä vanhemmat kuulleet koskaan että hän olisi kuollut, mutta eivät saaneet myöskään mitään merkkejä siitä, että hän olisi elossa. Ennen kuin nyt.  

Kirja on mielenkiintoinen ja täynnä yllättäviä käänteitä!    (Teksti: Nea)

29 ja 30

29. Liljan vanhemmat lähettivät kirjeitä joissa he yrittivät olla hilpeitä peitellen tosiseikkaa että Lilja ei pääsisi kotiin pitkään aikaan. Lilja päätti joka aamu lähteä saarelle Sassan luo mutta joka ilta huomasi täyttäneensä päivän "tärkeillä" puuhillaan. Liljaa uuvutti että oli jatkuvasti ihmisten ympäröimänä. Kun Lilja halusi olla yksin, hän pujahti Shankar-sedän työhuoneeseen, koska tämä oli kenties ainut joka ymmärsi Liljan yksinäisyyden tarpeen.
30. Lilja ymmärsi miten suuren yrityksen johdossa Nairin perhe oli kun he liukuivat leväaltaiden ohi veneellä. Viljelmiä suojaavat pressut ylsivät niin pitkälle kuin katse kantoi ja varmaankin satoja pieniä,tummia melkein alastomia miehiä touhuili altaissa. Vaikka hiki valui virtoinaan heidän kauloillaan kaikki tervehtivät ohi menevää venettä.  Kun pian Amitav hiljensi vauhtia, moottori sammui ja he ajautuivat saaren ja valtavan tummanpunaisen katedraalin varjoon.

(teksti: Henri)

Kodittomien kaupunki kpl 27-28

Kappaleessa 27 kerrotaan äidin, isän ja Liljan sähköpostiviesteistä.

Aluksi äiti ja isä olivat lähettäneet sähköpostin, jossa sanoivat että viranomaiset kertoivat että influenssaepidemia on ehkä kulkenut puolen maailman yli ja leviää Helsingin seudulla. He myös varoittavat Liljaa ettei mene sairastuneiden lähelle, koska muuten pian itsekkin sairastuisi siihen tautiin. Ja äiti ja isä sanoivat että ikävoivät Liljaa todella paljon.

Lilja lähettää sähköpostin äidille ja isälle että hän on tavannut Sassan ja sanoi viestissään että Sassa näytti ihan noita-akalta. Ja kertoi myös että Sassa asuu yksin jossakin saaressa. Lilja asuu mielummin Manjun luona kuin Sassan, koska Sassa on Liljan mielestä outo. Lilja ikävoi koko perhettänsä ja sanoo että hän haluaisi vielä nähdä Ukkelin. Lopussa Lilja kertoo että hän tuntee yhden sairaan ja sanoo että sillä on muuta kun influenssa.

Kappaleessa 28 kerrotaan siitä kuinka Manju ikävöi Hania. Manju kertoo juhlasta nimeltä Holi, hän kertoo että se on tärkeä juhla heille. Hän sanoo että Holia juhlitaan uudenkuun aikaan, kun tulee kevät. Hän kertoo että juhlassa on Pootana-noita joka yritti tappaa vauva-Krishnan, ja Kaamadeva joka oli rakkauden jumala ja myös siinä oli Parvati, Sati ja Shiva. Parvati pyysi Kamadevaa ampumaan rakkauden nuolen Shivaan, ja Kamadeva teki sen. Shiva oli tuntenut nuolen piston ja avannut kolmannen silmänsä

Seuraavaksi oli juhlan aika. Juhlassa pikkulapset ruiskivat vesipyssyillä värejä ihmisten päälle, että heistä tulisi yhtä hienoja kuin Krishna. Juhlassa soi musiikki ja mursunviiksiset miehet ampuvat pyssyillä ilmaan. Arun oli ollut Liljan hartioilla ja ampui oikealla kädellä värejä ihmisten päälle ja piti vasemmalla kädellä liljasta kiinni.

Kirja on välillä aika sekava, kun välillä tekijä vaihtuu ja välillä aika.

Teksti: Niko

Kodittomien kaupunki kpl 26 ja 27

Kpl 26

Kolme päivää myöhemmin Lilja ja Manju heräsivät aikaisin aamulla. Unisina he tuijottivat toisiaan ja Manjun vanhaa herätyskelloa. Hetken päästä he rupesivat taas nukkumaan.Lilja sai juuri katkenneesta unestaan kiinni, kunnes kuuli oven takaa Kamalan matalan äänen. Lilja yritti etsiä vaatteitaan pikaisesti, kun Kamala matala pyysi häntä ulos katsomaan henkilöä, joka haluaisi tavata Liljan. Lilja oli menossa ulos, kunnes kuuli kamalan matalan äänen, mutta hänen puheensa katkaisi kiivas ja vieras ääni. Ääni puhui englantia ja liljasta tuntui,että hän oli kuullut joskus tuon kyseisen äänen. Lilja harppaisi ulos ja hän kuuli riitaisan äänen yövartija Amitavin käsissä olevasta henkilöstä. Ääni tuli lähemmäs ja Lilja tajusi, että se noidan näköinen nainen, joka seisoi hänen edessään oli Sassa, hänen oikea äitinsä. Lilja kysyi varmistukseksi noidalta, että onko hän, hänen  oikea äitinsä ja sai myöntävän vastauksen. Vihdoinkin, kun Lilja oli löytänyt oikean äitinsä, hänestä tuntui kauhealta ja hän häpesi sitä, että Sassa oli sellainen kuin oli. Lilja kaipasi sillä hetkellä Jyväskylään vanhan perheensä ja Ukkelin luo.

Kpl 27

Kappaleessa 27 Liljan “äiti” lähettää kirjeen Liljalle ja kertoo, etteivät he voi hakea Liljaa kotiin, sillä heidän täytyy odottaa epidemian loppumista. Lilja kertoo omassa kirjeessään, jonka hän lähetti vastaukseksi isälleen ja äidilleen, että hän on tavannut Sassan.Hän kyselee epidemian keston pituudesta ja syyttää itseään tapahtuneesta. Lilja kyselee kovasti kotiinpääsystä mutta tietää, että siihen voi mennä vielä tovi aikaa.

Kirja on jännittävä ja hyvä mutta sekava, henkilöitä tulee koko ajan lisää ja se hieman vaikeuttaa kirjan lukemista. Odotan innolla sitä miten Liljan ja Liljan perheelle käy kirjan lopussa.

(teksti:Veera H.)

Kodittomien Kaupunki kpl 23-24

23: Lilja viestittelee sähköpostin kautta vanhempiensa kanssa ja kertoo heille miten hänen päivänsä ovat kuluneet. Hän ei ole viettänyt vappua juuri kuten häntä on käsketty, mutta eipä Helsingissä kukaan muukaan sitä vietä - edes yhtä pientä ilmapalloa ei ole näkynyt. Lilja kertoo, että häntä kohtaan on oltu hyvin ystävällisiä, mutta koti-ikävä vaivaa häntä silti eikä Sassaakaan ole näkynyt.

 Liljan äiti kertoo vastauksessaan vapusta, joka ei ole ollenkaan iloinen ilman Liljaa, Liljan isän epäonnistuneesta yrityksestä hakea tyttö kotiin armeijan helikopterilla, koulun nollatoleranssikampanjasta ja siitä, että Liljan tulee tehdä paljon tehtäviä ja missattuja kokeita ennen kuin voi jatkaa taas koulua. Viestin lopussa äiti vielä kehottaa Liljaa pitämään hauskaa.

 Kun Lilja on palaamassa alas toisten joukkoon huoneesta, jossa hän on lukenut kirjeitään, hänestä alkoi tuntua, ettei hän ollutkaan yksin. Samassa huoneessa kaiken aikaa istunut Matsendra kysyi, onko Lilja kunnossa ja pyysi tätä auttamaan myrkyistä kertovan kirjan kääntämisessä. Liljan suostuttua he menivät alas muiden seuraan syömään briyania.

 24: Viikkojen kuluessa Lilja ei vieläkään tiennyt, koska pääsisi takaisin kotiin Jyväskylään. Hän joutui pukeutumaan pinjabipukuun, koska hänen mukaansa ottamat vaatteet olivat liian lämpimiä ja saria hän ei ollut koskaan oppinut käyttämään.

 Lilja opetti kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaisin neljääkymmentäkolmea tyttöä puhumaan suomea ja hän oli keksinyt oppilailleen uudet suomalaiset nimet vanhan englannin kielen opettajansa mallia seuraten.

 Koulupäivien päätyttyä Lilja auttoi Matsendran levämyrkkyjä käsittelevän raportin kanssa, vaikka uskoi ettei hänestä ollut kääntämisessä paljoakaan hyötyä.

 Eräänä iltana Lilja päätti lähteä kävelylenkille vihannesviljelmien laidalle. Vuoren päältä hän näki liikkumattomat tuulimyllyt tyynessä illassa, kellanruskean savun kiinalaistorin yläpuolella ja haistoi paistetun lihan ja kalan tuoksut.

 Luvun lopussa Lilja tapaa vanhan miehen, joka väittää tuntevansa Sassan ja sanoo, että hän asuu punaisessa kirkossa Kalle-nimisen variksen kanssa. Manju oli tullut etsimään Liljaa ja vei hänet kotiin valittaen Liljalle siitä, että häntä saa olla koko ajan vahtimassa kuin isoäitiä tai pikkuveljiä.

 Kirja on ollut mielestäni mukava luettava vaikka aihe on vähän tylsäksi käynyt. Kirja on kuitenkin hyvin kirjoitettu mikä tekee lukemisen mukavaksi. Olen jäänyt miettimään onko tässä kirjassa suoranaista ‘’pahista’’ ollenkaan, onko se jo esitelty vai tuleeko se tarinaan vasta myöhäisemmässä vaiheessa.

(teksti: Essi Kr)

KPL 20-21

Kpl 20. Lilja lähettää sähköpostia vanhemmilleen, missä hän kertoo millaista on olla Helsingissä. Lija, Manju ja Ashok menevät kahvilaan. He kapusivat laivaan.

Kpl 21. Liljan äiti vastaa Liljan sähköpostiin. Lilja istui Manjun isän työhuoneessa ja luki äitinsä lähettämää sähköpostia. Viikon kuluttua Lilja oli taas koulussa ja kaikki oli taas niinkuin ennenkin. Kivilinnan retkestä asti Manju ja Lilja ovat yrittäneet olla ystävällisiä toisilleen.

(teksti: Tuomas)

Kodittomien kaupunki - kpl 19 ja 20

Yhdeksännessätoista kappaleessa Lilja, Leila, Ashok ja Manju pääsivät vihdoin lähtemään monen pikkuasian jälkeen kohti kiinalaistoria. Torilta lähti lautta Chinatowniin, missä Manju ei ollut koskaan ennemmin käynyt. Alhaalla satamalaiturilla Manju maksoi maksun, mikä oikeutti heidän pääsynsä pitkälle laiturille. Laiturin päässä seisoi laiva. Se oli täynnä väkeä. Liljaa pelotti olla laivassa, mitä hän ei kuitenkaan myöntänyt.

Kahdessakymmenennessä kappaleessa Lilja kirjoitti kirjeen hänen vanhemmilleen, missä hän kertoi olevansa Chinatownissa ja kunnossa sekä pahoittelee käyttäytymistään. Hän myös myöntää vanhempiensa olevan oikeassa siinä asiassa, ettei Sassaa löydy. Lilja on näyttänyt Sassan kuvaa monelle ihmiselle ja kaikki sanoo, että heidän vanha talonsa on kai joutunut veden alle. Herra Li, joka antoi Liljan lainata komiikkaa, odotti levottomasti ja tähyili molempiin suuntiin sen takia, ettei kukaan huomaisi hänen päästäneen konttoriinsa muukalaisia. Kirje oli valmis ja Li johdatti heidät nopeasti ulos takaovesta.

 Ashokin nahkakengät peittyi yläpuolesta ruskeaan sotkuun, kun kolmikko astui isoihin ja löyhkääviin kasoihin. Manju ja Lilja purskahtivat tästä nauruun ja samassa Manju kompastui ja tökkäsi kätensä vaaleanruskeaan lätäkköön. Hän ravisteli suutuspäissään kättään niin, että irronnut klimppi lensi suoraan Liljan otsaan. Ashok näki sen ja tuli jälleen hyvälle tuulelle. He lähtivät kohti rantaa pesemään yhdessä liat pois.

 He menivät syömään yhdessä Hsiu-ravintolaan. Siellä he saivat punaisen muovikansion, mikä oli ruokalista. Ruokalistassa ei ollut kovin yksinkertaisia nimiä ruuista, mutta kumminkin kaikki kokeilivat jotain vähän erilaista.

 He kapusivat laivaan taas. Laiva vaikutti vieläkin täyteenlastatummalta, mitä viime laivareissulla, vaikka muovijakkarat eivät olleet vielä edes laivan sisällä. Lilja oli hiukan luottavaisempi kuin ennen.

Kirja on hyvin mielenkiintoinen ja yllättävä. Tekstissä tulee odottamattomia käänteitä. Mietin, että milloin Lilja menee takaisin omaan kotiinsa Jyväskylään.

Jatkan mielelläni kirjan lukemista!

(teksti: Iina)

Kodittomien kaupunki luvut 17 ja 18

Luku.17 Manju oli herännyt keskellä yötä, koska Leila itki. Manju ei siitä välittänyt vaan jatkoi nukkumista. Manju olisi päästänyt Leilan viereensä, koska Leila näki painajaisia, Mutta Leila sanoi itseään idiootiksi ja sanoi että Manjun ja muitten olisi pitänyt jättää hänet laiturille kamalille kiinalaisille. Manju sanoi etteivät kiinalaiset kamalia ole. Lilja alkoi kertoa vieraiden miesten ivanaurusta. Hetken päästä Manju kertoi tarinan hanista vaikka lupasi olla paljastamatta sitä kenellekään.

Luku.18 Krishnadevi uneksi että olisi jälleen nuori kaksi ulkomaalaista leidiä halusivat nähdä Devin perheen. Devi ihmetteli ja sanoi ketkä haluaisivat nähdä heidät.

Kirjassa tapahtuu paljon mutta välillä on hiukan sekava. 

(Teksti: Esa)

Kodittomien kaupunki, luvut 15 ja 16

Lilja saapui Halsingiin. Laiva oli paikallaan ja osa perheestä oli tullut uutta muukalaista vastaan. Myös Manju oli tullut, mutta hän oli mennyt puskaan piiloon tarkkailakseen muukalaista. Hänellä oli epäluuloja Liljaa kohtaan ja hän ajattelikin tytön olevan humalassa, sillä Lilja tuli hieman kömpelösti kipeytyneen jalkansa takia laivasta pois. Samrat huomasi siskonsa piilossa ja hoputti tämän pois piilosta, Liljaa tervehtimään. Manjua nolotti.
Samrat käski että Manjun oli huolehdittava Liljasta ja mennä Amman ja Baban luo Liljan kanssa. Edessä oli monen monta porrasta ja Manju tirskuen katsoi Liljaa joka vaivalloisesti painavan repun ja kipeän jalan kanssa kipusi niitä.

Huone jonne Manju Liljan vei oli suuri ja kylmä. Sen yhdellä seinällä oli pitkä loisteputki lamppu, toisella seinällä muotokuvia ja nurkassa nahkasohvalla oli muita ihmisiä. Yksi hieman pulskempi toinen vanhempi ja muita siististi polvilla istumassa nahkasohvan ympärillä. He tarjosivat Liljalle syötävää ja juotavaa. Ruuat olivat hyvin voimakkaasti maustettuja, mutta pian Liljan suu jo tottui mausteisiin ja söi niitä aivan kaksin käsin nälkänsä peittämiseksi. Muut moittivat omalla kielellään Liljan pöytätapoja.
Pian huoneeseen astui hieman tukevampi nainen joka katsoi Liljaa äitimäisesti. Kamala oli löytänyt Kiinalaisia yhteistöihin joidenka avulla he voisivat auttaa Liljaa löytämään äitinsä.
Mutta kello olikin jo niin paljon että väsy alkoi painaa ja oli aika mennä nukkumaan. Manju ja Lilja jakoivat huoneen kahdestaan. Heillä oli yhä epäilyksiä toisistaan.
Portaita noustessaan Kohti petiä Liljan mieleen tuli ajatus; Onko sellainen äiti etsimisen arvoinen joka on valmis hylkäämään lapsensa töiden takia?

Mielestäni kirja on hyvin tapahtumarikas mutta välillä meinaa tapahtumat tai kertoja sekoittua. Mietin meneeköhän Lilja enää ikinä takaisin Jyväskylän kotiin vai jääkö hän Manjun tai oikean äitinsä luo mikäli hänet tavoittaa.  

(Teksti: Sofia)

Kodittomien kaupunki 13 ja 14

 13:Kappaleessa Lilja herää,kun he ovat Helsingissä. Lilja nousee pian ja pakkaa reppunsa ja menee kannelle. Hän näki suuren meren jonka päässä kohosi korkeita taloja ihmisiä ei ollut missään, kun he menivät kanavaa pitkin niin yhtäkkiä väkeä oli mustana. Nämä eivät tienneet turvallisuudesta mitään vaan Liljan teki mieli huutaa, että olkaa varovaisia. Matkan jatkuttua he menivät kauniin kaupungin ohi ja Lilja huokaisi. Pian laivan viereen tuli kiinalainen poika jota Lilja meinasi koskettaa. Lilja hoki kokoajan ei tämä ole kotini ja tämä on kotini. Samrjat näytti Liljalle kuvaa ja kysyi, oletko nähnyt tuota taloa. Lilja sanoi ettei ollut nähnyt Samrjat sanoi kysyvänsä, vanhemmiltaan silloin Lilja tajusi ne ovat kuolleet jo.   

14:Kappaleessa Lilja pelkäsi kuinka veljekset puhuivat,että hukutetaan tyttö tai heitetään mereen vai jotain pahempaa. Sen jälkeen Lilja ryömi takaisin laivan uumeniin. Pian laiva pysähtyi ja Liljalle sanottiin ollaan nyt Helsingissä, Mutta Lilja ei edes tiennyt mikä viikonpäivä edes oli ja hänen olisi pitänyt olla nyt jalkapalloharjoituksissa nyt Lilja oli ensinmäistä kertaa ypöyksin.

Epäilen, että Lilja eksyilee ja vasta lopussa löytää kotiin. Kirjan tapahtumat ovat olleet aika epäuskottavia tähän mennessä, osa uskottavia.Meren pinnan nousu on kuvattu mielestäni hyvin tässä kirjassa, sen takia, kun Helsinki voi tulevaisuudessa hukkua mereen, koska meren pinta on ruvennut nousemaan ennätys vauhtia. Se on ollut mielestäni hyvää, kun kirjan kertomuksessa pysyy helposti kärryillä. se ,että kertoja välillä vaihtuu, ei haittaa, koska se ei vaihdu usein.   

teksti: Hermanni           

Kodittomien kaupunki - kpl 11&12

Yhdessätoista luvussa Manju livistää kiinalaisten torille tapaamaan torilla työskentelevää Intialaista Hania. Manju lähtee salaa torille, ja pitää salaisuutena

sen ettei kukaan saa tietää minne hän on lähtenyt ja ketä tapaamaan.

Manju haistaa torin lihaherkut ja hänelle tulee mieleen Han.

Manju etsii kauan Hania torilta, mutta häntä ei näy, vaikka ovat

sopineet että tapaavat tuona päivänä torilla. Viimeinkin hän kuulee Hanin

kutsuvan häntä nimellään, ja he tapaavat. Han pahoittelee ettei voi olla kauem-

paa  Manjun kanssa, ja hän pettyy. Manju lähtee kävelemään kohti kotiaan. Matkalla hän näkee isoveljensä Samratin ja Samarajitin.

Hän rakastaa veljiään, ja heidän tuomiaan esineitä laivamatkoilta.

Kahdessatoista luvussa Lilja on matkalla Helsinkiin laivalla. Matkalla Lilja oksen-

telee ja voi väkivaltaisen pahoin eikä sen takia muista mitään matkastaan laivalla

Päijänteen poikki, kanavaa pitkin Kymijoelle ja länteen rannikkoa pitkin.

Pitkän pahoinvoinnin jälkeen Lilja tuntee olonsa jo paremmaksi ja matka jatkuu

Liljan nukahtaessaan omaan petiinsä.

Kirja on hyvin mielenkiintoinen ja yllättävä.

En malta odottaa, pääseekö Lilja Helsinkiin, ja löytääkö

hän äitinsä Sassan!

(teksti: Essi Ka)

Kodittomien Kaupunki Kpl 9-10

 Yhdeksännessä kappaleessa Manjun pitää vahtia isoäitiään Krishnadevia. Krishnadev ei suostu nukkumaan sängyssä ja herää ensimmäisenä ja häipyy. Manju epäilee, että hän on lähtenyt kapuamaan kohti Ganeshin temppeliä vuohiaan huhuilemaan. Vuohet olivat Krishnadeville tärkeitä, sillä hän tienasi ensimmäiset rahansa niillä. Manjun pitää saada Krishnadev kiinni, ettei hän mene päästämään Kiinalaisten vuoheja vapaaksi. Manjun pitäisi selittää miksi tämä teki niin. Manju ei läytänyt isoäitiä mistään hänen limpipaikoistaan. Hän löysi Kiinalaisten torin ja ajatteli, että hänen pitäisi mennä sinne. Mutta sitten Hän löysi isoäitinsä pronssisen patsaan luota. Manju vei ioäidin kotiin.

Kymmenennessä kappaleessa Manjun isä Shankar kirjoittaa kirjaa idolistaan Babasahibista. Shankar kirjoitti myös toisen kirjan toisesta idolistaan Gandhijista. Perheen liikeasiat menivät hyvin, kun Shankar kirjoitti paljon kirjoja. Shankarin kaksi poikaa halusivat aina vaan enemmän ja enemmän rahaa. Shankar oli kuitenkin ylpeä raha-asioista, mutta ihmetteli, että miksei hänen kaksi poikaansa viisastuneet yhtään. He vain rikastuivat.

Kirja on mielestäni jännä, paljon tapahtumia ja yksityiskohtia kuvaillaan tosi tarkasti. Jään odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu. :)

-Jere