Kodittomien Kaupunki kpl 23-24

23: Lilja viestittelee sähköpostin kautta vanhempiensa kanssa ja kertoo heille miten hänen päivänsä ovat kuluneet. Hän ei ole viettänyt vappua juuri kuten häntä on käsketty, mutta eipä Helsingissä kukaan muukaan sitä vietä - edes yhtä pientä ilmapalloa ei ole näkynyt. Lilja kertoo, että häntä kohtaan on oltu hyvin ystävällisiä, mutta koti-ikävä vaivaa häntä silti eikä Sassaakaan ole näkynyt.

 Liljan äiti kertoo vastauksessaan vapusta, joka ei ole ollenkaan iloinen ilman Liljaa, Liljan isän epäonnistuneesta yrityksestä hakea tyttö kotiin armeijan helikopterilla, koulun nollatoleranssikampanjasta ja siitä, että Liljan tulee tehdä paljon tehtäviä ja missattuja kokeita ennen kuin voi jatkaa taas koulua. Viestin lopussa äiti vielä kehottaa Liljaa pitämään hauskaa.

 Kun Lilja on palaamassa alas toisten joukkoon huoneesta, jossa hän on lukenut kirjeitään, hänestä alkoi tuntua, ettei hän ollutkaan yksin. Samassa huoneessa kaiken aikaa istunut Matsendra kysyi, onko Lilja kunnossa ja pyysi tätä auttamaan myrkyistä kertovan kirjan kääntämisessä. Liljan suostuttua he menivät alas muiden seuraan syömään briyania.

 24: Viikkojen kuluessa Lilja ei vieläkään tiennyt, koska pääsisi takaisin kotiin Jyväskylään. Hän joutui pukeutumaan pinjabipukuun, koska hänen mukaansa ottamat vaatteet olivat liian lämpimiä ja saria hän ei ollut koskaan oppinut käyttämään.

 Lilja opetti kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaisin neljääkymmentäkolmea tyttöä puhumaan suomea ja hän oli keksinyt oppilailleen uudet suomalaiset nimet vanhan englannin kielen opettajansa mallia seuraten.

 Koulupäivien päätyttyä Lilja auttoi Matsendran levämyrkkyjä käsittelevän raportin kanssa, vaikka uskoi ettei hänestä ollut kääntämisessä paljoakaan hyötyä.

 Eräänä iltana Lilja päätti lähteä kävelylenkille vihannesviljelmien laidalle. Vuoren päältä hän näki liikkumattomat tuulimyllyt tyynessä illassa, kellanruskean savun kiinalaistorin yläpuolella ja haistoi paistetun lihan ja kalan tuoksut.

 Luvun lopussa Lilja tapaa vanhan miehen, joka väittää tuntevansa Sassan ja sanoo, että hän asuu punaisessa kirkossa Kalle-nimisen variksen kanssa. Manju oli tullut etsimään Liljaa ja vei hänet kotiin valittaen Liljalle siitä, että häntä saa olla koko ajan vahtimassa kuin isoäitiä tai pikkuveljiä.

 Kirja on ollut mielestäni mukava luettava vaikka aihe on vähän tylsäksi käynyt. Kirja on kuitenkin hyvin kirjoitettu mikä tekee lukemisen mukavaksi. Olen jäänyt miettimään onko tässä kirjassa suoranaista ‘’pahista’’ ollenkaan, onko se jo esitelty vai tuleeko se tarinaan vasta myöhäisemmässä vaiheessa.

(teksti: Essi Kr)