Kodittomien kaupunki, luvut 15 ja 16

Lilja saapui Halsingiin. Laiva oli paikallaan ja osa perheestä oli tullut uutta muukalaista vastaan. Myös Manju oli tullut, mutta hän oli mennyt puskaan piiloon tarkkailakseen muukalaista. Hänellä oli epäluuloja Liljaa kohtaan ja hän ajattelikin tytön olevan humalassa, sillä Lilja tuli hieman kömpelösti kipeytyneen jalkansa takia laivasta pois. Samrat huomasi siskonsa piilossa ja hoputti tämän pois piilosta, Liljaa tervehtimään. Manjua nolotti.
Samrat käski että Manjun oli huolehdittava Liljasta ja mennä Amman ja Baban luo Liljan kanssa. Edessä oli monen monta porrasta ja Manju tirskuen katsoi Liljaa joka vaivalloisesti painavan repun ja kipeän jalan kanssa kipusi niitä.

Huone jonne Manju Liljan vei oli suuri ja kylmä. Sen yhdellä seinällä oli pitkä loisteputki lamppu, toisella seinällä muotokuvia ja nurkassa nahkasohvalla oli muita ihmisiä. Yksi hieman pulskempi toinen vanhempi ja muita siististi polvilla istumassa nahkasohvan ympärillä. He tarjosivat Liljalle syötävää ja juotavaa. Ruuat olivat hyvin voimakkaasti maustettuja, mutta pian Liljan suu jo tottui mausteisiin ja söi niitä aivan kaksin käsin nälkänsä peittämiseksi. Muut moittivat omalla kielellään Liljan pöytätapoja.
Pian huoneeseen astui hieman tukevampi nainen joka katsoi Liljaa äitimäisesti. Kamala oli löytänyt Kiinalaisia yhteistöihin joidenka avulla he voisivat auttaa Liljaa löytämään äitinsä.
Mutta kello olikin jo niin paljon että väsy alkoi painaa ja oli aika mennä nukkumaan. Manju ja Lilja jakoivat huoneen kahdestaan. Heillä oli yhä epäilyksiä toisistaan.
Portaita noustessaan Kohti petiä Liljan mieleen tuli ajatus; Onko sellainen äiti etsimisen arvoinen joka on valmis hylkäämään lapsensa töiden takia?

Mielestäni kirja on hyvin tapahtumarikas mutta välillä meinaa tapahtumat tai kertoja sekoittua. Mietin meneeköhän Lilja enää ikinä takaisin Jyväskylän kotiin vai jääkö hän Manjun tai oikean äitinsä luo mikäli hänet tavoittaa.  

(Teksti: Sofia)